Tyyntä Myrskyn edellä

Kopioin tänne suoraan tekstin jonka kirjoitin Myrskyn tilanteesta Lemmikkipalstoille.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, ajatukset aivan sekaisin. Koen kuitenkin, että minun täytyy kertoa asiasta tänne heti, sillä olette olleet niin suuri tuki Myrskyn lyhyen elämän varrella. Voi kun kaikki olisikin mennyt niin kuin saduissa.

Tilanne on jo pidempään ollut huono hoitotoimenpiteiden osalta ja olen tuskaillut asian kanssa paljon. Se ei ole antanut minun harjata, ei leikata kynsiä, ei tehdä yhtään mitään. Ajattelin, että tästä kyllä selvitään kun kastroidaan se, niin samalla nukutuksessa hoidetaan kaikki kuntoon, niin siitä on helppo sitten aloittaa tehotreeni asian suhteen. Kastrointiaikakin oli jo varattu, kaiken piti helpottua.

Myrsky ei kuitenkaan odottanut siihen saakka. Tänään se oli meidän kanssa pihassa ja vein sen siitä takaisin tarhaan ja otin pannan pois, kuten aina. Aina ennen se vain on suorastaan rynnännyt tarhaan tässä vaiheessa, mutta ei tänään. Tänään se keksi lähteä juoksemaan autotielle ja vaikka kerran sainkin sen kutsuttua melkein luokse, näki se auton tulevan ja ryntäsi suoraan päin. Siitä se sitten huutaen ja ontuen könysi luokseni ja taas alkoi ongelmat. Se ei edes siinä tilanteessa suostunut antaa laittaa pantaa kaulaan, ei vaikka molemmat miehen kanssa yritettiin. Lopulta mies haki nahkapannan, jota ei tarvinnut laittaa pään läpi. Sitten Myrsky autoon ja eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ilmoitti heti, ettei hänellä ole mitään välineitä siellä, ettei voi kuvata saati leikata, Tampereelle pitäisi lähteä eikä kuulemma sielläkään leikata ennen maanantaita. Myrsky ei tietenkään antanut laittaa kuonokoppaa päähän, että lääkäri olisi voinut katsoa jalan, vaan päädyttiin siihen että nukutetaan. Ja vaikkei jalan vamma kovin pahalta näyttänyt, niin pitkän keskustelun eläinlääkärin ja Pesun edustajan kanssa käytyäni, tulimme siihen tulokseen, ettei sitä enää herätetä.

Tassun hoitaminen olisi mennyt niin hankalaksi ja Myrksyn olisi pitänyt olla täällä sisällä pienessä tilassa koko se aika. Sen lisäksi sitä ei oltaisi päästy kuvaamaan ennen maanantaita ja kipulääkkeillä olisi pitänyt pärjätä sinne saakka ja sitten katsoa uudestaan. En halunnut että se kärsii enää yhtään. Ja olisi se hoito ollut mikä tahansa, niin hoitaa olisi pitänyt, vaihtaa siteitä ja muuta, mitä Myrsky ei olisi antanut tehdä. Puhuttiin myös Myrskyn elämästä jatkossa, mitä se olisi jos tilanne olisi aina sama kun jotain pientäkin haavaa pitäisi hoitaa, tai jos se ei anna harjata jatkossakaan ym.

Jonkun mielestä saatettiin lopettaa koira hepposin perustein ja mitään muuta koiraa en olisi tuon vamman perusteella lopettanut. Myrskyn kanssa elämä oli kuitenkin niin erilaista ja ehkä tämä oli joku herätys minullekin. Aivan liian äkkiä jouduin näin ison päätöksen tekemään, mutta jotenkin se vain tuntui nimenomaan Myrskyn kannalta oikealta. Ei ollut silläkään helppoa. Aina voi jossitella, että jos kaikki olisikin alkanut sujua, mutta en halunnut että Myrsky joutuu kärsimään yhtään enempää. Todennäköisemmin kuitenkin kaikki olisi jatkunut ennallaan ja tämän myötä ehkä vielä pahentunut. Vaikea tieytsti sanoa..

Ikävä on suunnaton ja itsesyytökset kovat. Mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla. Nuku rauhassa pikkuinen.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
  saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
 olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun
 pisara hento.

Et ole poissa,
 vaan luoksemme saavut
  mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
  toivotat meille hyvää yötä.

Voi Myrsky, Myrsky.. Onkohan sillä kuulossa vikaa vai missä, kun se vetelee sikeitä kun joku tulee pihaan! Ollaan huomattu tämä jo aiemmin kun ajetaan itse autolla pihaan, mutta jotenkin olen toivonut, että se tunnistaa meidän autot, eikä vaan vaivaudu korvaansa lotkauttamaan. Tänään kuitenkin miehen isä tuli käymään ja kertoi, että siellä se Myrsky veteli sikeitä kaivonkannen päällä, kunnes tämä paukautti auton oven kiinni. Sitten herra suvaitsi nousta päivälevoltaan ja tulla ilmoittamaan mielipiteensä "tunkeilijalle".

Onkohan tämä ihan normaalia vai onko tuossa koirassa jotain vikaa? Etskufoorumilla ihmettelin tätä samaa jo aiemmin, kun ei se kuule vaikka sen tarhan portille kävelis, täytyy huudella sitä hyvissä ajoin, ennen kuin menee sisään, ettei se tule päälle, jos kuvitteleekin mut vieraaksi, kun siinä vaiheessa havaitsee. Mutta muillakin oli vastaavia kokemuksia, joten en sitten huolestunut sen enempää. Mutta ei kai tämä nyt ihan normaalia voi olla??

Tänään tuli lenkillä mies vastaan. Otin hyvissä ajoin Myrskyn tien reunaan, menin itse väliin ja pidin Myrskyn tiukasti käskyn alla. Mies pysähtyy siihen muutaman metrin päähän kadun toiseen reunaan ja kysyy syökö se ihmisiä. Vastasin vaan, että syö. :D Olen katsonut parhaimmaksi vaan pitää vieraat loitolla, ettei tule ikäviä yllätyksiä. No mies pysyi onneksi turvallisen matkan päässä ja jatkoi kyselyään "miten noin kesyn näköinen muka voi olla vihainen?", johon totesin, että sepä se, ulkonäkö hämää ja pidin tiukasti sormeani Myrskyn kuonon edessä valmiina kieltämään sitä pienestäkin eleestä syödä se mies. Jatkettiin jutustelua ja kerroin minkä rotuinen Myrsky on ja mihin se on jalostettu ja kuinka se on tullut minulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta, kun oli otettu vääränlaiseen ympäristöön. Oli ihan mukava jutella rodusta, ihan noin valistusmielessäkin.

Eniten tietysti ilahdutti kuinka Myrsky oli aivan loistava tuossa tilanteessa! Oli iso asia minulle huomata kuinka se reagoi tuollaiseen tilanteeseen, koska yleensä tosiaan karoitan juttelemaan aikovat jo alkuunsa ottamalla Myrskyn tiukasti käskyn alle ("meillä on nyt koulutus menossa") ja tarvittaessa olen kiskaissut sen mun selän taakse ("se voi purra"). Se tarkkaili kokoajan valppaana puuttua, jos tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, mutta oli kuitenkin hiljaa ja paikallaan, kun juttelimme. Siinä vaiheessa kun mies jatkoi matkaansa, niin Myrsky meinasi lähteä perään, että täällä ei muuten ilman lupaa liikuta. :D Mutta sain sen muuttamaan mielensä ja jatkettiin matkaa. Vähän matkan päässä huomasin auton parkkeerattuna bussipysäkille, taisi olla sama mies joka oli hetkeä aiemmin niska vääränä katsonut meitä autolla ohi ajaessaan. ;)

Tänään koitettiin myös hoitotoimenpiteitä, eli tätä ihanaa harjaamista ja kynsien leikkuta. Toin sen tänne sisälle kodinhoitohuoneeseen, missä nämä toimenpiteet tehtiin silloin kun se vielä antoi mulle niissä periksi ja se taisi vähän auttaakin. Mutta minä mokasin. Kolmannen kynnen kohdalla nimittäin leikkasin suoneen ja se veren määrän jälkeen ei tullut mieleenkään alkaa kyselemään, että jatkettaisiinko vielä. No, joku toinen päivä sitten. Harjaaminen onnistui kuitenkin suht kivuttomasti ja sain sen takapäätä selvitettyä huomattavan paljon. Pitäisi vaan osata lopettaa ennen kuin se saa tarpeekseen, ettei aina menisi sellaiseksi tappeluksi. Kun en mä voi enää siinä vaiheessa periksi antaa kun se aloittaa näykkimisen. Ensi viikolla uusi yritys, ehkä siitä vielä takuton karvakasa saadaan! :)

En ole vähään aikaan Myrskystä kirjoitellut, osittain siksi että mitään mainittavaa ei ole tapahtunut, osittain puhtaasti aikaansaamattomuuttani.

Ruoka maistuu pojalle nykyään hyvin ja painoa on tullut lisää. Hoikka se vieläkin on, muttei sentään luuranko enää. Turkin takkuisuus sen sijaan on yhä ongelma. Etupää ja kyljetkin se antaa harjata/leikata, joten ne on ihan siistit, mutta takapäähän en saa koskea. Hyvällä tuurilla saan pari minuuttia setviä takkuja sieltä, mutta sitten riittää. Alkaa näykkiminen ja karkuun pomppiminen. Koitin minä kerran hoitaa homman väkisinkin, mutta se meni vain paniikkiin. En minä sitä kiusata halua ja sillä en ainakaan sen luottamusta saa. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus kastroida se, joten ajattelin pyytää ettei sille anneta herätyspiikkiä, vaan saan sen nukutettuna kotiin ja kynin sen kunnolla sitten. Kjäh kjäh. Sen jälkeen harjaan sitä niin usein, ettei tarvitse takkuja enää selvitellä. Ikinä.

Myrskyn vartiointivietti on alkanut voimistua. Se ei nykyään aina jaksa keskittyä minun kanssa olemiseen, vaan vähän väliä pitää juosta aidan viereen varmistamaan, ettei tiellä ole asiattomia kulkijoita. Toisaalta vartioiminen on myös vähän järkevöitynyt, enää ei tarvitse kaikelle huutaa vaan jos minä olen paikalla, niin meidän pihassa saa olla vieraita ilman että Myrsky nostaa asiasta meteliä. Viimeksi kun meille tuli lihatilaus (tilaan koirien lihat suoraan tukusta), niin kuljettaja kertoi, että Myrsky oli ensin katsonut talolle päin, että näkyykö mua missään ja sitten vasta "näytti Myrskyn merkit". :D

Öisin alkaa jo olla pakkasia, joten Myrskyn kellari pitäisi eristää. Olen saanut siihen hyviä vinkkejä, mutta toteutus mietityttää silti. Osaanko minä? Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon? Viihtyykö se siellä vai pitäisikö sille sittenkin rakentaa eristetty koppi, mistä se näkisi ympäristön? Ja miten minä semmoisen tekisin? Aikataulukin alkaa jo olla aika tiukka, pitäisi ihan oikeasti jo aloittaa. No, samanlainen paniikki oli tarhan rakentamisesta ja hyvä siitäkin tuli (tosin yksin en olisi siihen kyennyt ikimaailmassa!).  Eiköhän tämäkin jotenkin järjesty, pakkohan sen on.

Myrsky on laihtunut. Paljon. Ei se koskaan missään lihavassa kunnossa ole ollut, vaan aina hoikahko, mutta nyt se on jo laiha. Helteiden alettua kolmisen viikkoa sitten se käytännössä lopetti syömisen. Välillä närppi jotain, että hengissä pysyy, mutta pääasiassa oli syömättä. En minä siitä osannut huolestua kovin, annoin vaan enemmän lihaa nappuloiden kanssa, kun sitä se kuitenkin söi. Mutta muutama päivä sitten huomattiin kuinka paljon se onkaan laihtunut ja nyt joutui poika lihotuskuurille, halusi tai ei! Päiväannos on 15dl nappulaa, 600g lihaa ja luut päälle. Parempi olisi lihoa.

Muuten on mennyt todella kivasti. Mörkökin antoi eilen Myrskyn kulkea ihan rauhassa sisältä omaan tarhaansa (oli yön ukkosta paossa), vaikka oli itse ulkona, ihan vieressä siis. Myrsky oli kyllä ensin sen näköinen, että en varmana tule, kun tuo on tuossa ja löi jarrut pohjaan. Mutta ei se onneksi paljoa rohkaisua näissä tilanteissa vaadi, kai se luottaa minuun sen verran. :)

Täytyisi muistaa enemmän päästää Iidaa Myrskyn kanssa tuohon pihalle, ettei joutuisi olemaan niin kauheasti yksin. Vaikka yritänkin sille seuraa pitää niin pakostikin se jää vähemmälle. Tosin saa se nyt enemmän huomiota mitä ennen ja kai se oikeanlainen rytmi löytyy vielä, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Myrsky on sopeutunut uuteen tarhaansa ihan kivasti. Aluksi näytti siltä, että se on kauhean yksinäinen siellä, siihen malliin häntä heilutti koiraa aina kun sitä meni tervehtimään, mutta vaikka se tekee sitä vieläkin, vaikuttaa kuitenkin viihtyvän hyvin.

Eilen kun olin viemässä sitä pihasta tarhaan, käytiin vielä pienellä kävelyllä, ettei aloita taas niitä "etpäs saakaan kiinni, lälläslää"-leikkejään kun tulee pihasta poistumisen aika, vähän nimittäin oli jo viitteitä taas siihen suuntaan. Ja taas minä luulin ettei se tykkää olla tarhassaan. Mutta mitä vielä, kävelylenkin jälkeen se tökkäisi kuonollaan tarhan oven auki ja livahti innoissaan sisälle, kun minä mokoma olin liian hidas päästämään sen sinne. Sinne se jäi tyytyväisenä heiluttamaan häntäänsä.

Yksi huono puoli on, että se mekastaa siellä aika paljon. Ohikulkijoille haukkuminen on tietysti ihan normaalia ja sallittua, pyöräilijöitä ei muuten jostain syystä noteeraa. Mutta ongelma on tuossa parinsadan metrin päässä asuva toinen laumanvartija, pyreneittenpaimenkoira-vanhus. Ne saattavat alkaa rupattelemaan keskenään vaikka keskellä yötä, eikä niitä kiinnosta häiritseekö arvon laumanvartijoiden kuulumisten vaihto naapureiden yöunia. Kerran jouduin sen jo hakemaan yöksi sisälle tämän takia. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu, tai sitten täytyy laittaa se yöunille sen omaan kellariin. Kun nyt joku saisi sen tilan siivottua, nyt pääsee vasta "eteiseen". :D

Mörkökin on alkanut sietämään Myrskyä huomattavasti paremmin nyt kun se on tarhassa. Vaikka näkisivät toisensa, niin ei mitään ongelmaa. Olen myös alkanut naksuttelemalla siedättämään niitä toisiinsa, tai lähinnä Mörköä, Myrskykään ei enää aloita meteliä, kun sillä on niin paljon tilaa perääntyä, ettei tarvitse puolustautua. Hienosti Mörkö kestää jo seistä tarhan vieressä, kun Myrsky on muutaman metrin päässä. Ehkä kenties niitä voisi jossain vaiheessa taas alkaa esim. lenkittämään yhdessä. Kukaties vaikka leikittämään pihallekin, mutta ihan niin korkeita tavoitteita en taida vielä ottaa.

Ostin muuten Niiskuneiti-selvityssuihketta tuohon turkkiin. Saas nähdä onko takkujen setviminen helpompaa. Täytynee taas tänään jatkaa sitäkin projektia.

Siis voi luoja tuon koiran turkkia! Olen siitä ennenkin avautunut, mutta nyt on mennyt jo ihan mahdottomaksi. Myönnän että harjaaminen on jäänyt vähän vähiin viime aikoina ja silloinkin olen vain siitä päältä harjannut nätin näköiseksi. Mutta että siitä on silti kehittynyt lyhyessä ajassa tuollainen karvapanssari, olen järkyttynyt. Olen nyt kahtena päivänä harjaillut sitä tunnin ajan ja olen saanut selvitettyä ehkä n. viidenneksen sen takuista. Se on sellaista huopaantunutta höttöä kauttaaltaan.

Kuulemma rodun alkuperäismaassa sitä ei harjata, vaan annetaan takkuuntua tuollaiseksi panssariksi ja kesäksi sitten ajellaan kokonaan pois, niin saa iho hengittää välillä. Ei muuten olisi yhtään huono idea, ehkäpä ensi kesäksi hankin trimmerin. Se on muuten jännä ettei se karva kuitenkaan huopaannu ihoon kiinni, vaan jättää sinne väliin puolen sentin-sentin paksuisen ilmaraon. Kätevää, lieköhän turkki jopa suunniteltu siihen, että suojaa hyvin esim. suden puremalta, muttei silti tee hallaa iholle. Enpä tiedä, mieluummin kyllä selvitän takut, eipähän tarvitse miettiä kärsiikö se turkkinsa kanssa.

Olen myös kuullut, ettei tuo turkki aikuisena enää takkuunnu noin helposti. Tällä hetkellähän puolet sen karvasta on vielä sellaista pentuhöttöä, aikuiskarva on karkeampaa ja kovempaa. Josko sitten helpottaisi. Mutta on tuo takkujen selvittäminen ollut terapeuttistakin. Tästä lähtien marssin aina Myrskyn tarhaan, kun alkaa ahdistaa tai muuten vain ketuttaa. On ihana vain istua tuon valkoisen jättiläisen vieressä, kammata takkuja auki ja olla ajattelematta yhtään mitään.

Tässä kuvassa se on vielä takkukasa, vaikkei kyllä siltä näytäkään.

Viimein on tilanne tasaantunut ja jaksan kirjoitella. On kyllä ollut aikamoinen tunteiden vuoristorata tässä viime viikkoina. Mutta nyt kaikki on hyvin. Olen varma, että tein oikean päätöksen ja Myrskyn on hyvä olla täällä. Toki hehtaarien maatila lampaineen olisi sille kaikista ihanteellisin ympäristö, mutta tämäkin on riittävän hyvä, nyt kun asiat on saatu järjestykseen.

Myrskyn keräys tuotti yli 1000 euroa, joilla saatiin kustannettua tarha, lukuun ottamatta suurinta osaa verkosta, jotka saimme lahjoituksena. Ylikin jäi, mutta kuinka paljon, sen näkee sitten kun laskut ovat tulleet ja maksettu. Ylimääräinen raha käytetään Myrskyn ylläpito- ja eläinlääkärikuluihin niin kauan kuin varoja riittää, sen jälkeen Myrskyn kustannukset ovat minun kontollani. Iso apu näistä lahjoituksista on, sillä tuon kokoisen koiran ylläpitoon menee huomattava rahasumma kuukausittain.

Tarhan rakennukseen sain myös apua. Kahtena päivänä sitä koottiin ja aivan mahtava talkooporukka saatiin kasaan! Hieman hirvitti miten käy, kun itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta rakentamisesta, mutta hienosti saatiin tarha kasaan, kun joukossa oli muutama asiaan perehtyneempi.

Olen saanut aivan uskomatonta tukea Myrskyn kanssa ja monesti olen ollut kyyneleet silmissä liikutuksesta. On ihana huomata, miten ihmisiltä löytyy vielä vilpitöntä halua auttaa. Maailmassa on sittenkin hyvyyttä. :) Me Myrskyn kanssa kiitämme teitä kaikkia tavalla tai toisella tukeneita ja hengessä mukana olleita, siitä että tästä tuli totta. En olisi pystynyt tähän yksin, joten kiitos, sydämeni pohjasta.

Ja näin syntyi Myrskyn uusi kämppä:

Vähän on vielä laitettavaa, mutta sen verran valmis se on, että Myrsky on jo päässyt muuttamaan ja on jo pari yötä siellä nukkunutkin. Ja vaikuttaa tykkäävän. :)

Myrskyn tarinaa saa jatkossakin seurata tässä blogissa, uudessa muodossa. Etkuvetkuilua tuoreen etkun omistajan näkökulmasta. ;)

Paljon on tapahtunut ja ajatukset ollut aivan sekaisin. On todella ollut henkisesti rankka viikko, täynnä vaikeita päätöksiä.

Ensin Myrskyä tuli katsomaan perhe, joka ei sitä sitten kuitenkaan halunnut ja hyvä niin. Tämän jälkeen heräsi keskustelu Myrskyn mahdollisesta arkuudesta, joka aiemmin tulkittu epäluuloksi ja epävarmuudeksi, jotka olisivat vielä ihan normaalia käytöstä etskulta. Rotufoorumin kautta meillä tuli käymään etskuja tunteva pariskunta ja vaikka olivat odottaneet pahempaa, tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä siellä taustalla sitä arkuutta on. Ikävä kyllä. Lisäksi sillä on nyt murrosikä todenteolla käynnistynyt ja vaatii omistajalta todella paljon jotta selvitään tästä ikävaiheesta kunnialla. Tulimme siihen tulokseen, että on liian iso riski antaa murrosikäinen, kokeileva, arka ja terävä etsku enää eteenpäin.

Tässä kohtaa lopetus tuntui ainoalta vaihtoehdolta, eihän se tänne voinut jäädä. Mutta mitä enemmän asiaa mietin ja yritin käsitellä, sitä vääremmältä se tuntui. Ei ole Myrskyn vika että se on syntynyt tähän pahaan maailmaan. Ei ole oikein, että Myrsky joutuu maksamaan tästä kaikesta hengellään. Niinpä päätin, että jos saadaan homma toimimaan täällä niin, että kumpikaan pojista ei kärsi, niin Myrsky saa jäädä. Olin huolissani jo aiemmin omasta jaksamisestani, mutta olen päättänyt jaksaa, revin itsestäni sen verran irti, että selvitään tämän vaikean iän yli ja sitten jo helpottaakin. Ja jos homma ei toimi, niin ehtii Myrsky sinne pilven reunalle myöhemminkin, sitten ainakin tiedetään ettei vaihtoehtoja ole.

Aiemminhan sitä mietittiin, että Myrsky jäisi meille ns. ikuisuushoitoon, mutta pysyisi Pesun omistuksessa ja tulisi jotain kummikoiratoimintaa tms. No tämmöistä mahdollisuutta ei sitten olekaan, mutta Pesu tarjoutui ystävällisesti kuitenkin avustamaan tarhan rakennuskustannuksissa, sekä rokottamaan, siruttamaan ja leikkautamaan Myrksyn, kuten muutkin koirat ennen luovutusta. Ja Myrsky siirtyy siis kokonaan minun omistukseeni ja minun vastuulleni.

Nyt olisikin sitten kaikki mahdollinen apu tervetullutta! Pesun tilille voi tehdä rahalahjoituksia, jotka käytetään lyhentämättömänä Myrskyn tarhan rakennukseen, tilinumero on 800011-70922406 ja viite 201074 (muista käyttää viitettä, jotta raha ohjautuu suoraan Myrskylle!). Rakennustarvikkeita otetaan lahjoituksena vastaan, sekä apua rakentamiseen ja tavaroiden kuljetukseen tarvitaan myös. Ihan kaikki apu otetaan suurella kiitollisuudella vastaan. Jos Myrsky joudutaan kuitenkin lopettamaan lähikuukausina tai -vuosina, jää tarha kokonaisuudessaan Pesun kodittomien käyttöön. Eli lahjoitukset eivät tule minun henkilökohtaiseen käyttööni, vaikka tässä tarinassa huonosti kävisikin. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Tehdään tästä yhdessä mahdollista!

Myrsky kiittää!

Sana Myrskyn tilanteesta on levinnyt kulovalkean tavoin ja yhdistyksen puhelin on pirissyt. Myrsky sai siis nyt lisäaikaa, eikä lopetusaikaa ole vielä varattu. Olen myös saanut paljon sähköpostia ja keskustelu käy kuumana muutamalla nettipalstalla. Osa on sitä mieltä että poika olisi pitänyt päästää pois jo ajat sitten ja osa taas huolissaan, että ei kai se vielä piikille mennyt, nuori, terve koira.

Yllättävän monella on myös Myrskyn tausta epäselvä, vaikka koko tarina löytyy tämän blogin ensimmäisestä viestistä. Mutta lyhyesti selvennän vielä tässä, että Myrsky EI ole minun koirani, vaan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen. Minä olen vain kotihoitaja, jonka luona Myrksy on viimeiset 6kk asustellut ja opetellut olemaan koiriksi.

Mutta takaisin asiaan. Ensimmäinen ehdokas tulee katsomaan Myrskyä huomenna. Puhelun perusteella vaikutti oikein lupaavalta, mutta katsotaan nyt miten käy. Minun on hyvin vaikea luottaa enää mihinkään, kun näitä ohareita ja muuta mukavaa on Myrskynkin tarinaan mahtunut. Mutta avoimin mielin ollaan ja toivotaan parasta. Ja jos tämä koti ei ole se oikea Myrskylle, niin muutama vaihtoehto on vielä.

Edelleenkään emme kuitenkaan luovuta sitä mihin tahansa, vaan koti valitaan huolella ja omistajan on oltava ehdottomasti tietoinen mitä on ottamassa. Voihan se olla, että kodit seulottuamme toteamme, että kaikesta huolimatta se sateenkaarisilta on Myrksylle se paras paikka. Sitten se on niin, mutta ainakin kaikkemme ollaan yritetty!