Tänään tuli lenkillä mies vastaan. Otin hyvissä ajoin Myrskyn tien reunaan, menin itse väliin ja pidin Myrskyn tiukasti käskyn alla. Mies pysähtyy siihen muutaman metrin päähän kadun toiseen reunaan ja kysyy syökö se ihmisiä. Vastasin vaan, että syö. :D Olen katsonut parhaimmaksi vaan pitää vieraat loitolla, ettei tule ikäviä yllätyksiä. No mies pysyi onneksi turvallisen matkan päässä ja jatkoi kyselyään "miten noin kesyn näköinen muka voi olla vihainen?", johon totesin, että sepä se, ulkonäkö hämää ja pidin tiukasti sormeani Myrskyn kuonon edessä valmiina kieltämään sitä pienestäkin eleestä syödä se mies. Jatkettiin jutustelua ja kerroin minkä rotuinen Myrsky on ja mihin se on jalostettu ja kuinka se on tullut minulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta, kun oli otettu vääränlaiseen ympäristöön. Oli ihan mukava jutella rodusta, ihan noin valistusmielessäkin.

Eniten tietysti ilahdutti kuinka Myrsky oli aivan loistava tuossa tilanteessa! Oli iso asia minulle huomata kuinka se reagoi tuollaiseen tilanteeseen, koska yleensä tosiaan karoitan juttelemaan aikovat jo alkuunsa ottamalla Myrskyn tiukasti käskyn alle ("meillä on nyt koulutus menossa") ja tarvittaessa olen kiskaissut sen mun selän taakse ("se voi purra"). Se tarkkaili kokoajan valppaana puuttua, jos tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, mutta oli kuitenkin hiljaa ja paikallaan, kun juttelimme. Siinä vaiheessa kun mies jatkoi matkaansa, niin Myrsky meinasi lähteä perään, että täällä ei muuten ilman lupaa liikuta. :D Mutta sain sen muuttamaan mielensä ja jatkettiin matkaa. Vähän matkan päässä huomasin auton parkkeerattuna bussipysäkille, taisi olla sama mies joka oli hetkeä aiemmin niska vääränä katsonut meitä autolla ohi ajaessaan. ;)

Tänään koitettiin myös hoitotoimenpiteitä, eli tätä ihanaa harjaamista ja kynsien leikkuta. Toin sen tänne sisälle kodinhoitohuoneeseen, missä nämä toimenpiteet tehtiin silloin kun se vielä antoi mulle niissä periksi ja se taisi vähän auttaakin. Mutta minä mokasin. Kolmannen kynnen kohdalla nimittäin leikkasin suoneen ja se veren määrän jälkeen ei tullut mieleenkään alkaa kyselemään, että jatkettaisiinko vielä. No, joku toinen päivä sitten. Harjaaminen onnistui kuitenkin suht kivuttomasti ja sain sen takapäätä selvitettyä huomattavan paljon. Pitäisi vaan osata lopettaa ennen kuin se saa tarpeekseen, ettei aina menisi sellaiseksi tappeluksi. Kun en mä voi enää siinä vaiheessa periksi antaa kun se aloittaa näykkimisen. Ensi viikolla uusi yritys, ehkä siitä vielä takuton karvakasa saadaan! :)