Siis voi luoja tuon koiran turkkia! Olen siitä ennenkin avautunut, mutta nyt on mennyt jo ihan mahdottomaksi. Myönnän että harjaaminen on jäänyt vähän vähiin viime aikoina ja silloinkin olen vain siitä päältä harjannut nätin näköiseksi. Mutta että siitä on silti kehittynyt lyhyessä ajassa tuollainen karvapanssari, olen järkyttynyt. Olen nyt kahtena päivänä harjaillut sitä tunnin ajan ja olen saanut selvitettyä ehkä n. viidenneksen sen takuista. Se on sellaista huopaantunutta höttöä kauttaaltaan.

Kuulemma rodun alkuperäismaassa sitä ei harjata, vaan annetaan takkuuntua tuollaiseksi panssariksi ja kesäksi sitten ajellaan kokonaan pois, niin saa iho hengittää välillä. Ei muuten olisi yhtään huono idea, ehkäpä ensi kesäksi hankin trimmerin. Se on muuten jännä ettei se karva kuitenkaan huopaannu ihoon kiinni, vaan jättää sinne väliin puolen sentin-sentin paksuisen ilmaraon. Kätevää, lieköhän turkki jopa suunniteltu siihen, että suojaa hyvin esim. suden puremalta, muttei silti tee hallaa iholle. Enpä tiedä, mieluummin kyllä selvitän takut, eipähän tarvitse miettiä kärsiikö se turkkinsa kanssa.

Olen myös kuullut, ettei tuo turkki aikuisena enää takkuunnu noin helposti. Tällä hetkellähän puolet sen karvasta on vielä sellaista pentuhöttöä, aikuiskarva on karkeampaa ja kovempaa. Josko sitten helpottaisi. Mutta on tuo takkujen selvittäminen ollut terapeuttistakin. Tästä lähtien marssin aina Myrskyn tarhaan, kun alkaa ahdistaa tai muuten vain ketuttaa. On ihana vain istua tuon valkoisen jättiläisen vieressä, kammata takkuja auki ja olla ajattelematta yhtään mitään.

Tässä kuvassa se on vielä takkukasa, vaikkei kyllä siltä näytäkään.