Kopioin tänne suoraan tekstin jonka kirjoitin Myrskyn tilanteesta Lemmikkipalstoille.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, ajatukset aivan sekaisin. Koen kuitenkin, että minun täytyy kertoa asiasta tänne heti, sillä olette olleet niin suuri tuki Myrskyn lyhyen elämän varrella. Voi kun kaikki olisikin mennyt niin kuin saduissa.

Tilanne on jo pidempään ollut huono hoitotoimenpiteiden osalta ja olen tuskaillut asian kanssa paljon. Se ei ole antanut minun harjata, ei leikata kynsiä, ei tehdä yhtään mitään. Ajattelin, että tästä kyllä selvitään kun kastroidaan se, niin samalla nukutuksessa hoidetaan kaikki kuntoon, niin siitä on helppo sitten aloittaa tehotreeni asian suhteen. Kastrointiaikakin oli jo varattu, kaiken piti helpottua.

Myrsky ei kuitenkaan odottanut siihen saakka. Tänään se oli meidän kanssa pihassa ja vein sen siitä takaisin tarhaan ja otin pannan pois, kuten aina. Aina ennen se vain on suorastaan rynnännyt tarhaan tässä vaiheessa, mutta ei tänään. Tänään se keksi lähteä juoksemaan autotielle ja vaikka kerran sainkin sen kutsuttua melkein luokse, näki se auton tulevan ja ryntäsi suoraan päin. Siitä se sitten huutaen ja ontuen könysi luokseni ja taas alkoi ongelmat. Se ei edes siinä tilanteessa suostunut antaa laittaa pantaa kaulaan, ei vaikka molemmat miehen kanssa yritettiin. Lopulta mies haki nahkapannan, jota ei tarvinnut laittaa pään läpi. Sitten Myrsky autoon ja eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ilmoitti heti, ettei hänellä ole mitään välineitä siellä, ettei voi kuvata saati leikata, Tampereelle pitäisi lähteä eikä kuulemma sielläkään leikata ennen maanantaita. Myrsky ei tietenkään antanut laittaa kuonokoppaa päähän, että lääkäri olisi voinut katsoa jalan, vaan päädyttiin siihen että nukutetaan. Ja vaikkei jalan vamma kovin pahalta näyttänyt, niin pitkän keskustelun eläinlääkärin ja Pesun edustajan kanssa käytyäni, tulimme siihen tulokseen, ettei sitä enää herätetä.

Tassun hoitaminen olisi mennyt niin hankalaksi ja Myrksyn olisi pitänyt olla täällä sisällä pienessä tilassa koko se aika. Sen lisäksi sitä ei oltaisi päästy kuvaamaan ennen maanantaita ja kipulääkkeillä olisi pitänyt pärjätä sinne saakka ja sitten katsoa uudestaan. En halunnut että se kärsii enää yhtään. Ja olisi se hoito ollut mikä tahansa, niin hoitaa olisi pitänyt, vaihtaa siteitä ja muuta, mitä Myrsky ei olisi antanut tehdä. Puhuttiin myös Myrskyn elämästä jatkossa, mitä se olisi jos tilanne olisi aina sama kun jotain pientäkin haavaa pitäisi hoitaa, tai jos se ei anna harjata jatkossakaan ym.

Jonkun mielestä saatettiin lopettaa koira hepposin perustein ja mitään muuta koiraa en olisi tuon vamman perusteella lopettanut. Myrskyn kanssa elämä oli kuitenkin niin erilaista ja ehkä tämä oli joku herätys minullekin. Aivan liian äkkiä jouduin näin ison päätöksen tekemään, mutta jotenkin se vain tuntui nimenomaan Myrskyn kannalta oikealta. Ei ollut silläkään helppoa. Aina voi jossitella, että jos kaikki olisikin alkanut sujua, mutta en halunnut että Myrsky joutuu kärsimään yhtään enempää. Todennäköisemmin kuitenkin kaikki olisi jatkunut ennallaan ja tämän myötä ehkä vielä pahentunut. Vaikea tieytsti sanoa..

Ikävä on suunnaton ja itsesyytökset kovat. Mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla. Nuku rauhassa pikkuinen.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
  saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
 olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun
 pisara hento.

Et ole poissa,
 vaan luoksemme saavut
  mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
  toivotat meille hyvää yötä.