Perjantaipäivä aloitettiin hihnalenkillä koko poppoon kanssa. Kyllä meidän sekalaista seurakuntaa taas pällisteltiinkin, mutta hienostihan nuo käyttäytyivät. Myrsky on hauska, kun lenkillä se löntystelee kauniisti lähes vierellä, mitä nyt välillä nuuskuttelee tiensivuja, mutta auta armias, kun aletaan lähestymään kotia, silloin alkaa veto. Pienelle tulee kiire omalle reviirille, tyhmä mamma kun jätti talon vartioimatta.

Meille tuli tänään Myrskyn kanssa vähän riitaa. Harjasin sitä ja se ei oikein arvostanut sitä tällä kertaa. Ensin antoi kyllä ihan nätisti harjata, mitä nyt hiippaili pois aina sillä välin kun tyhjensin harjan karvoista, mutta muuten sujui kuten ennenkin. Mutta jonkinajan kuluttua sille taisi ilmeisesti touhu riittää ja se alkoi ottaa kättäni hampaisiinsa, mitä ei ole aiemmin tehnyt. No minä yritin ystävällisesti kertoa, että herra hyvä, kun tuo ei nyt oikein olisi sallittua touhua tuon kokoisilla hampailla, mutta tämäpä näykkäisi (kevyesti kyllä) ja hyppäsi kauemmaksi lähes irvistäen ja tuijotti sieltä ilmeellä, että tulepa sen harjan kanssa vielä kerran, niin syön sinut.

Siinä sitten pohdiskelin, että kuinka ratkaisen tilanteen. Näytänkö sille, että tuo ei kertakaikkiaan ole hyväksyttävää vai jatkanko hyväksi havaitulla linjalla sen ketkuiluja kohtaan, eli huumorilla. Päädyin jälkimmäiseen ja aloin leikkisästi maanitella Myrskyä luokseni. Ja sieltähän se tuli, hieman madellen, mutta peppu pyöri vimmatusti. Se heittäytyi hieman alistuen selälleen rapsuteltavaksi ja siinä sitä hetken palluuttelin, kunnes tilanne oli ok. Sitten otin harjan ja harjasin vielä hetken, kunnes päästin raukan tilanteesta pois ja koisimaan.

Mahtoikohan sillä vain mennä hermot harjaamiseen vai alkaako ensimmäiset murkkuiän merkit nostamaan päätään? Tästä tulee vielä mielenkiintoista.