Myrskyn uusin omistajaehdokas perheineen on tulossa katsomaan poikaa lauantaina. Tämä oli juuri se varsin varteenotettava paikka ja minä niin toivon, että Myrsky olisi juuri tälle perheelle sopiva koira ja toisin päin. Vaikka kyllähän sitä alkaa tulla suru puseroon, kun tajuaa että tämä saattaa nyt olla tässä. Minun pikku höppänä muuttaa ehkä pois. Mitä minä sitten teen?

Kuka enää heiluttaa minulle koko takamustaan, kun häntä ei riitä kertomaan kuinka iloinen on? Kuka enää huutaa kurkku suorana vain siitä riemusta, että minä tulin kotiin? Kenen ketkuiluille minä sitten nauran? Kuka enää juoksee minua pilke silmäkulmassa karkuun ja tulee sitten peppu heiluen takaisin, kun tajuan nauraa sen hauskalle vitsille? Kuka työntää jättisuuren päänsä kainalooni vain haluten olla siinä, lähellä?

Kuka minulta sitten enää ottaa paljon, mutta antaa niin paljon enemmän?