Viime päivät on mennyt Myrskyn kohtaloa pohtiessa. Kun Myrsky meille tuli 3,5kk sitten, oli puhetta että jos uutta kotia ei löydy muutaman kuukauden sisään, on eläinsuojelullisista syistä parempi päästää poika vihreämmille laitumille. Uuden kodin löytyminen ja sinne sopeutuminen vaikeutuu kokoajan, Myrskyllä on pian ikää 8kk ja murrosikä alkaa hetkenä minä hyvänsä. Sen jälkeen voi olla myöhäistä. Tai sitten ei, mistäs sen tietää?

Myrsky on reipastunut niin valtavasti, etten olisi uskonut näin nopeasti tällaista muutosta näkevän. Luottamus minuun syntyi lähes heti ja on vain vahvistunut ajan kuluessa. Ja oma kiintymykseni tätä hassua jättiläistä kohtaan on vahvistunut sen myötä. Mutta kun ei sen pitänyt tänne jäädä! Minä en halunnut laumanvartijaa, minä halusin tutustua laumanvartijaan. Minulle ei pitänyt tulla neljättä koiraa, ei varsinakaan kun nuorin urokseni Mörkö on vain 3kk Myrskyä vanhempi.

Mutta minä en haluaisi luovuttaa. Haluaisin antaa Myrskylle mahdollisuuden. Piikki ei koiraa satuta, mutta se tuntuu vain todella väärältä, kun kyseessä on elämäniloinen, terve, nuori koira. Olen vihainen koiran kasvattajalle. Teetetään pentuja ja myydään mihin vain välittämättä siitä kuinka paljon pentu joutuu tulevaisuudessa kärsimään ja kuinka paljon stressiä ja mielipahaa se aiheuttaa ihmisille. Väärissä käsissä tästä olisi tullut todella vaarallinen koira. Mutta mitäpä kasvattaja siitä välittämään, pääasia että saa rahansa, vastuunkanto loppuu siihen.

Ja tällaisten ihmisten takia minulla on nyt käsissäni koira, jota en itselleni valinnut, mutta johon olen niin korviani myöten rakastunut, etten voi luopuakaan. Paitsi sinne uuteen hyvään kotiin, jos sellainen löytyy. Toivon todella että löytyy.