Että sitä voikin olla ylpeä pienestä etelävenäläisestä! Ystäväni, jota Myrsky ei ollut aikaisemmin tavannut, oli meillä torstaina yötä. Hän tuli illalla ja Myrsky tapansa mukaan ulvohaukkui ja jännän paikan tullen murisikin. Mutta huomattavasti lievemmin mitä ennen. Ystäväni ei huomioinut Myrskyä millään tavalla, vaan se sai tulla täysin omaan tahtiinsa tutustumaan. Ei mennyt kauaa, kun se jo kiinnostuneena tuli melkein haistelemaan ja sitten hyppäsi kauemmaksi keräämään taas rohkeutta. Lopulta uskaltautui haistelemaan ja ystäväni ei vieläkään huomioinut Myrskyä lainkaan.

No tätä jatkui useamman tunnin ja Myrsky jo rennosti nukkui vieressämme hulvattomasta Aliaksen pelaamisestakin huolimatta. Lopulta jossain vaiheessa yöllä se painautui ystävääni vasten kuin sanoakseen "rapsuta, kiitos" ja tässä kohtaa ystäväni rapsutti. Sen jälkeen hän sai tehdä mitä vain ja liikkua miten vain, eikä Myrsky välittänyt enää mitään, rakasti vain.

Mielestäni tämä on todella positiivinen asia nimenomaan uuteen kotiin sopeutumisen kannalta. Jos ystäväni olisi ollut meillä vielä pari päivää, olisi Myrsky varmaan mitään kyselemättä lähtenyt hänen mukaansa. Uuden omistajan on sitten vain kunnolla tutustuttava Myrskyyn ennen kuin muutto uuteen kotiin tapahtuu, niin uskon, että kaikki tulee menemään hyvin! En siis luovu vielä toivosta.

Myrsky lenkillä Iidan kanssa: