Myrsky on 7/2009 syntyyt etelävenäjänpaimenkoira, joka tuli Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kautta minulle kotihoitoon joulukuun lopulla 2009. Myrsky etsii uutta kotia, mutta sen aika alkaa käydä vähiin. Kyseessä on sellainen rotu, joka ei välttämättä enää aikuisena uuteen paikkaan sopeudu. Vaikka yritämme toki vielä sopivaa kotia etsiä, niin jos sitä ei löydy, on yksi vaihtoehto se, että sille rakennetaan tarha tänne meidän tontille ja se saa asua täällä niin kauan kuin on tarpeen, jopa loppu elämänsä. Lopetuskaan ei ole poissuljettu vaihtoehto, se vain tuntuu niin pahalta, kun on tuohon aivan ihanaan otukseen saanut tutustua, että en haluaisi sitä vielä edes ajatella.

Myrsky oli 5kk ikäinen meille tullessaan. Edellinen perhe joutui siitä luopumaan, koska ei enää kokenut pärjäävänsä sen kanssa. Myrskyllä oli alkanut vartiointivietti heräämään ja lisäksi se oli hyvin epävarma ja äärimmäisen nopea reagoimaan, joten sitä ei enää uskallettu ulkoiluttaa pihan ulkopuolella. Omistajilleen se oli aina ollut mitä ihanin, mutta ympäristö oli sille täysin vääränlainen, etelävenäjänpaimenkoiraa kun ei ole taajamaan luotu.

Haimme Myrskyn Pesu ry:n koirakoordinaattorin kanssa tältä entiseltä omistajalta jolloin sen epävarmuus tuli hyvin selvästi esille. Se murisi meille matkan päästä, eikä uskaltanut tulla tervehtimään. Siedätimme sitä makupaloilla hyvän tovin ja lopulta se tuli jopa syömään kädestäni. Varautunut se kuitenkin oli ja kun tein sen mielestä väärän liikkeen, eli kaivoin lisää nameja taskusta, se nappasi minua reidestä kiinni. Silloin ymmärsin kuinka paljon töitä sen kanssa täytyy vielä tehdä, ennen kuin uudelleen sijoitusta voidaan edes harkita.

Nyt Myrsky kuitenkin on siinä pisteessä. Sain Myrskyn luottamuksen hyvin nopeasti ja pikkuhiljaa aloin totuttamaan sitä erilaisiin asioihin. Kävimme kaupunkikävelyillä ja meillä kävi vieraita. Opetin Myrskylle, että se saa tutustua ihmisiin omaan tahtiinsa, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota ennen kuin se on siihen valmis. Opetin sille, että minä hoidan tilanteet ja se voi rentoutua. On se vieläkin epävarma ja kotiin tulevat vieraat muristaan aluksi, mutta reipastunut se on hurjasti ja reipastuu kokoajan lisää. Ei se koskaan tule vieraita rakastamaan kuten jotkut toisenrotuiset koirat rakastavat, mutta ei sen pidäkään, sehän on etsku!