Kopioin tänne suoraan tekstin jonka kirjoitin Myrskyn tilanteesta Lemmikkipalstoille.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, ajatukset aivan sekaisin. Koen kuitenkin, että minun täytyy kertoa asiasta tänne heti, sillä olette olleet niin suuri tuki Myrskyn lyhyen elämän varrella. Voi kun kaikki olisikin mennyt niin kuin saduissa.

Tilanne on jo pidempään ollut huono hoitotoimenpiteiden osalta ja olen tuskaillut asian kanssa paljon. Se ei ole antanut minun harjata, ei leikata kynsiä, ei tehdä yhtään mitään. Ajattelin, että tästä kyllä selvitään kun kastroidaan se, niin samalla nukutuksessa hoidetaan kaikki kuntoon, niin siitä on helppo sitten aloittaa tehotreeni asian suhteen. Kastrointiaikakin oli jo varattu, kaiken piti helpottua.

Myrsky ei kuitenkaan odottanut siihen saakka. Tänään se oli meidän kanssa pihassa ja vein sen siitä takaisin tarhaan ja otin pannan pois, kuten aina. Aina ennen se vain on suorastaan rynnännyt tarhaan tässä vaiheessa, mutta ei tänään. Tänään se keksi lähteä juoksemaan autotielle ja vaikka kerran sainkin sen kutsuttua melkein luokse, näki se auton tulevan ja ryntäsi suoraan päin. Siitä se sitten huutaen ja ontuen könysi luokseni ja taas alkoi ongelmat. Se ei edes siinä tilanteessa suostunut antaa laittaa pantaa kaulaan, ei vaikka molemmat miehen kanssa yritettiin. Lopulta mies haki nahkapannan, jota ei tarvinnut laittaa pään läpi. Sitten Myrsky autoon ja eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ilmoitti heti, ettei hänellä ole mitään välineitä siellä, ettei voi kuvata saati leikata, Tampereelle pitäisi lähteä eikä kuulemma sielläkään leikata ennen maanantaita. Myrsky ei tietenkään antanut laittaa kuonokoppaa päähän, että lääkäri olisi voinut katsoa jalan, vaan päädyttiin siihen että nukutetaan. Ja vaikkei jalan vamma kovin pahalta näyttänyt, niin pitkän keskustelun eläinlääkärin ja Pesun edustajan kanssa käytyäni, tulimme siihen tulokseen, ettei sitä enää herätetä.

Tassun hoitaminen olisi mennyt niin hankalaksi ja Myrksyn olisi pitänyt olla täällä sisällä pienessä tilassa koko se aika. Sen lisäksi sitä ei oltaisi päästy kuvaamaan ennen maanantaita ja kipulääkkeillä olisi pitänyt pärjätä sinne saakka ja sitten katsoa uudestaan. En halunnut että se kärsii enää yhtään. Ja olisi se hoito ollut mikä tahansa, niin hoitaa olisi pitänyt, vaihtaa siteitä ja muuta, mitä Myrsky ei olisi antanut tehdä. Puhuttiin myös Myrskyn elämästä jatkossa, mitä se olisi jos tilanne olisi aina sama kun jotain pientäkin haavaa pitäisi hoitaa, tai jos se ei anna harjata jatkossakaan ym.

Jonkun mielestä saatettiin lopettaa koira hepposin perustein ja mitään muuta koiraa en olisi tuon vamman perusteella lopettanut. Myrskyn kanssa elämä oli kuitenkin niin erilaista ja ehkä tämä oli joku herätys minullekin. Aivan liian äkkiä jouduin näin ison päätöksen tekemään, mutta jotenkin se vain tuntui nimenomaan Myrskyn kannalta oikealta. Ei ollut silläkään helppoa. Aina voi jossitella, että jos kaikki olisikin alkanut sujua, mutta en halunnut että Myrsky joutuu kärsimään yhtään enempää. Todennäköisemmin kuitenkin kaikki olisi jatkunut ennallaan ja tämän myötä ehkä vielä pahentunut. Vaikea tieytsti sanoa..

Ikävä on suunnaton ja itsesyytökset kovat. Mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla. Nuku rauhassa pikkuinen.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
  saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
 olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun
 pisara hento.

Et ole poissa,
 vaan luoksemme saavut
  mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
  toivotat meille hyvää yötä.

Voi Myrsky, Myrsky.. Onkohan sillä kuulossa vikaa vai missä, kun se vetelee sikeitä kun joku tulee pihaan! Ollaan huomattu tämä jo aiemmin kun ajetaan itse autolla pihaan, mutta jotenkin olen toivonut, että se tunnistaa meidän autot, eikä vaan vaivaudu korvaansa lotkauttamaan. Tänään kuitenkin miehen isä tuli käymään ja kertoi, että siellä se Myrsky veteli sikeitä kaivonkannen päällä, kunnes tämä paukautti auton oven kiinni. Sitten herra suvaitsi nousta päivälevoltaan ja tulla ilmoittamaan mielipiteensä "tunkeilijalle".

Onkohan tämä ihan normaalia vai onko tuossa koirassa jotain vikaa? Etskufoorumilla ihmettelin tätä samaa jo aiemmin, kun ei se kuule vaikka sen tarhan portille kävelis, täytyy huudella sitä hyvissä ajoin, ennen kuin menee sisään, ettei se tule päälle, jos kuvitteleekin mut vieraaksi, kun siinä vaiheessa havaitsee. Mutta muillakin oli vastaavia kokemuksia, joten en sitten huolestunut sen enempää. Mutta ei kai tämä nyt ihan normaalia voi olla??

Tänään tuli lenkillä mies vastaan. Otin hyvissä ajoin Myrskyn tien reunaan, menin itse väliin ja pidin Myrskyn tiukasti käskyn alla. Mies pysähtyy siihen muutaman metrin päähän kadun toiseen reunaan ja kysyy syökö se ihmisiä. Vastasin vaan, että syö. :D Olen katsonut parhaimmaksi vaan pitää vieraat loitolla, ettei tule ikäviä yllätyksiä. No mies pysyi onneksi turvallisen matkan päässä ja jatkoi kyselyään "miten noin kesyn näköinen muka voi olla vihainen?", johon totesin, että sepä se, ulkonäkö hämää ja pidin tiukasti sormeani Myrskyn kuonon edessä valmiina kieltämään sitä pienestäkin eleestä syödä se mies. Jatkettiin jutustelua ja kerroin minkä rotuinen Myrsky on ja mihin se on jalostettu ja kuinka se on tullut minulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta, kun oli otettu vääränlaiseen ympäristöön. Oli ihan mukava jutella rodusta, ihan noin valistusmielessäkin.

Eniten tietysti ilahdutti kuinka Myrsky oli aivan loistava tuossa tilanteessa! Oli iso asia minulle huomata kuinka se reagoi tuollaiseen tilanteeseen, koska yleensä tosiaan karoitan juttelemaan aikovat jo alkuunsa ottamalla Myrskyn tiukasti käskyn alle ("meillä on nyt koulutus menossa") ja tarvittaessa olen kiskaissut sen mun selän taakse ("se voi purra"). Se tarkkaili kokoajan valppaana puuttua, jos tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, mutta oli kuitenkin hiljaa ja paikallaan, kun juttelimme. Siinä vaiheessa kun mies jatkoi matkaansa, niin Myrsky meinasi lähteä perään, että täällä ei muuten ilman lupaa liikuta. :D Mutta sain sen muuttamaan mielensä ja jatkettiin matkaa. Vähän matkan päässä huomasin auton parkkeerattuna bussipysäkille, taisi olla sama mies joka oli hetkeä aiemmin niska vääränä katsonut meitä autolla ohi ajaessaan. ;)

Tänään koitettiin myös hoitotoimenpiteitä, eli tätä ihanaa harjaamista ja kynsien leikkuta. Toin sen tänne sisälle kodinhoitohuoneeseen, missä nämä toimenpiteet tehtiin silloin kun se vielä antoi mulle niissä periksi ja se taisi vähän auttaakin. Mutta minä mokasin. Kolmannen kynnen kohdalla nimittäin leikkasin suoneen ja se veren määrän jälkeen ei tullut mieleenkään alkaa kyselemään, että jatkettaisiinko vielä. No, joku toinen päivä sitten. Harjaaminen onnistui kuitenkin suht kivuttomasti ja sain sen takapäätä selvitettyä huomattavan paljon. Pitäisi vaan osata lopettaa ennen kuin se saa tarpeekseen, ettei aina menisi sellaiseksi tappeluksi. Kun en mä voi enää siinä vaiheessa periksi antaa kun se aloittaa näykkimisen. Ensi viikolla uusi yritys, ehkä siitä vielä takuton karvakasa saadaan! :)

 

En ole vähään aikaan Myrskystä kirjoitellut, osittain siksi että mitään mainittavaa ei ole tapahtunut, osittain puhtaasti aikaansaamattomuuttani.

Ruoka maistuu pojalle nykyään hyvin ja painoa on tullut lisää. Hoikka se vieläkin on, muttei sentään luuranko enää. Turkin takkuisuus sen sijaan on yhä ongelma. Etupää ja kyljetkin se antaa harjata/leikata, joten ne on ihan siistit, mutta takapäähän en saa koskea. Hyvällä tuurilla saan pari minuuttia setviä takkuja sieltä, mutta sitten riittää. Alkaa näykkiminen ja karkuun pomppiminen. Koitin minä kerran hoitaa homman väkisinkin, mutta se meni vain paniikkiin. En minä sitä kiusata halua ja sillä en ainakaan sen luottamusta saa. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus kastroida se, joten ajattelin pyytää ettei sille anneta herätyspiikkiä, vaan saan sen nukutettuna kotiin ja kynin sen kunnolla sitten. Kjäh kjäh. Sen jälkeen harjaan sitä niin usein, ettei tarvitse takkuja enää selvitellä. Ikinä.

Myrskyn vartiointivietti on alkanut voimistua. Se ei nykyään aina jaksa keskittyä minun kanssa olemiseen, vaan vähän väliä pitää juosta aidan viereen varmistamaan, ettei tiellä ole asiattomia kulkijoita. Toisaalta vartioiminen on myös vähän järkevöitynyt, enää ei tarvitse kaikelle huutaa vaan jos minä olen paikalla, niin meidän pihassa saa olla vieraita ilman että Myrsky nostaa asiasta meteliä. Viimeksi kun meille tuli lihatilaus (tilaan koirien lihat suoraan tukusta), niin kuljettaja kertoi, että Myrsky oli ensin katsonut talolle päin, että näkyykö mua missään ja sitten vasta "näytti Myrskyn merkit". :D

Öisin alkaa jo olla pakkasia, joten Myrskyn kellari pitäisi eristää. Olen saanut siihen hyviä vinkkejä, mutta toteutus mietityttää silti. Osaanko minä? Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon? Viihtyykö se siellä vai pitäisikö sille sittenkin rakentaa eristetty koppi, mistä se näkisi ympäristön? Ja miten minä semmoisen tekisin? Aikataulukin alkaa jo olla aika tiukka, pitäisi ihan oikeasti jo aloittaa. No, samanlainen paniikki oli tarhan rakentamisesta ja hyvä siitäkin tuli (tosin yksin en olisi siihen kyennyt ikimaailmassa!).  Eiköhän tämäkin jotenkin järjesty, pakkohan sen on.

Myrsky on laihtunut. Paljon. Ei se koskaan missään lihavassa kunnossa ole ollut, vaan aina hoikahko, mutta nyt se on jo laiha. Helteiden alettua kolmisen viikkoa sitten se käytännössä lopetti syömisen. Välillä närppi jotain, että hengissä pysyy, mutta pääasiassa oli syömättä. En minä siitä osannut huolestua kovin, annoin vaan enemmän lihaa nappuloiden kanssa, kun sitä se kuitenkin söi. Mutta muutama päivä sitten huomattiin kuinka paljon se onkaan laihtunut ja nyt joutui poika lihotuskuurille, halusi tai ei! Päiväannos on 15dl nappulaa, 600g lihaa ja luut päälle. Parempi olisi lihoa.

Muuten on mennyt todella kivasti. Mörkökin antoi eilen Myrskyn kulkea ihan rauhassa sisältä omaan tarhaansa (oli yön ukkosta paossa), vaikka oli itse ulkona, ihan vieressä siis. Myrsky oli kyllä ensin sen näköinen, että en varmana tule, kun tuo on tuossa ja löi jarrut pohjaan. Mutta ei se onneksi paljoa rohkaisua näissä tilanteissa vaadi, kai se luottaa minuun sen verran. :)

Täytyisi muistaa enemmän päästää Iidaa Myrskyn kanssa tuohon pihalle, ettei joutuisi olemaan niin kauheasti yksin. Vaikka yritänkin sille seuraa pitää niin pakostikin se jää vähemmälle. Tosin saa se nyt enemmän huomiota mitä ennen ja kai se oikeanlainen rytmi löytyy vielä, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.